Pitää ajatella taktisesti, älä anna X:n voittaa, äänestä puoluetta y! Äänestä ehdokasta jolla on suurin mahdollisuus päästä lävitse! Älä äänestä X:ää, sen puolue y teki/tekee sitä taikka tätä! Älä äänestä fiiliksellä! Äänestä tunteella, missä sydämesi on? Ei ole yhtä oikeaa tapaa valita ehdokasta, mutta tässä olisi yksi tapa pohtia asiaa.

Kun äänestät ihmistä alue- tai kuntavaaleissa, äänestät yksilöä, joka päätää sinun puolestasi asioista. Mihin hänen tekemänsä äänestyspäätökset perustuvat, miksi hän muutti mieltänsä – vai muuttiko? Yksi tapa tarkastella asiaa on katsella kuvan 1. pyramidia, missä huipulla ovat teot – äänestyspäätökset, aloitteet ja ulostulot ja pohjalla ovat hänen arvonsa ja missionsa.

Missio ja arvot

Missio tarkoittaa yksinkertaisesti tehtävän päämäärää. Jos et tiedä mihin ehdokas pyrkii tai et usko siihen ja silti äänestät häntä, koska hän on ”oikeasta” puolueesta, on päätöksesi arpapeliä.

Usein päämäärä / missio on kiteytetty yhteen virkkeeseen, ja jos et hyväksy sitä, niin tuskin kannattaa jatkaa ehdokkaaseen tutustumista sen pidemmälle. Virke itsessään on kuitenkin hyvin lyhyt tila kertoa miksi ihminen on ottanut itselleen tämän tehtävän, uskoo siihen ja pyrkii tähän päämäärään. Usein missioon liitetään visio – kuvaus siitä miltä asiat näyttävät kun päämäärä on saavutettu. Minä olen ilmaisultani polvehtiva ja keskusteleva, joten en ole vielä löytänyt omalleni hyvää kiteytystä. Viimeisin yritys on:

Minulle Helsinki on kaupunki, jossa ihmisistä pidetään huolta, kaikilla ihmisillä on tilaa asua ja mahdollisuus elää sellaisina kuin ovat. Haluan kaupungin,  jossa on töitä, yrittäjyyttä ja elämää.  Haluan asua kapungissa, joka ihmisten lisäksi kantaa huolta ympäristöstä ja tulevaisuudesta.

Yksi sellaisia asioita, jotka ohjaavat ihmisen tapaa pyrkiä päämääräänsä ovat hänen arvonsa. Jos et tiedä mitkä ehdokkaasi arvot ovat ja äänestät häntä, et voi tietää mitä hän tekee päästäkseen päämääräänsä. Esimerkiksi minun arvoni ovat:

• Välittäminen. Sinä olet merkityksellinen, tärkeä ja sinä ansaiset tulla huomatuksi ja kuulluksi, olitpa sitten ihminen, eläin tai muu osa luontoa. Kyky tuntea empatiaa ja välittää elollisesta ympäristöstä  ja toisistamme tekee meistä ihmisiä.
• Yhdenvertaisuus (ja tasa-arvo). Minä en ole sinua parempi, etkä sinä minua. Me olemme yhdenvertaisia ihmisiä ja ansaitsemme tulla kohdatuksi sellaisina kuin koemme olevamme. Hyväksy minut sellaisena kuin olen ja minä hyväksyn sinut sellaisena kuin olet. 
• Oikeudenmukaisuus. Toisen sortaminen oman edun tavoittelemiseksi on väärin, olivatpa perusteet mitkä hyvänsä. Kostaminen ei ole oikeudenmukaisuutta.
• Aitous. Aitous vaatii uskallusta kohdata maailma sellaisena kuin on. Arvostan ihmisiä, jotka uskaltavat olla mitä ovat ja ovat sovussa itsensä kanssa. Et tee muiden validaatiolla mitään, jos se ei kohdistu sinuun sellaisena kuin koet oikeasti olevasi.
• Luottamus. Luottamus syntyy uskollisuudesta, uskalluksesta olla ystävien tukena ja rehellisyydestä.

Jos et hyväksy näitä arvoja tai sinulla on itselläsi ristiriitaisia arvoja, älä äänestä minua, tulet pettymään.

Osaaminen, tieto, mielipiteet ja sitoumukset

Kukaan ei osaa kaikkea, jos joku väittää tietävänsä kuntansa tai alueensa asioista kaiken, hän todennäköisesti liioittelee. Osaamisella on kuitenkin väliä, erityisesti sen osaamisella, että osaa omat rajansa, eikä pelkää kysyä kun ei ymmärrä ja osaa arvioida onko saatu vastaus totta tai ylipäätänsä vastaus siihen kysymykseen mihin haki vastausta. Kunnan päätöksenteossa tämä on kaikkein oleellisin osaamisen alue.

Valtuutettu ei toteuta, ei suunnittele, eikä konkreettisesti johda minkään tekemistä. Hän päättää mitä toteutetaan ja millä reunaehdoilla. Jos sinulla on tasan yksi tavoite äänestäjänä, joka liittyy tiettyyn spesifiin osaamisalueeseen, haluat vaikka liikuntahallin johonkin kaupunginosaan, voi olla ihan fiksua äänestää paikallisen urheiluseuran puheenjohtajaa. Neljään vuoteen mahtuu kuitenkin monia erilaisia merkittäviä asioita, onko yhden asian henkilöllä motivaatiota tai jaksamista muihin asioihin?

Eletyn elämän ja tekemisen tuoma kokemus voi tuoda osaamista ja tietoa monesta eri asiasta, mutta kokemus voi myös tuoda vääriä oletuksia ja ennakkoasenteita. Ja opittu tietokin voi olla väärää. Oletukset ja asenteet voivat johtaa houkutukseen tehdä päätös ”fiiliksellä”. Myönnän olevani itse taipuvainen tähän, mutta koska tiedostan tämän, yritän istua käsieni päällä, kunnes olen varma siitä, että valitsemani ratkaisu tarkoittaa sitä mitä luulen sen tarkoittavan. Itse suhtaudun varauksella ihmisiin, jotka tuntuvat ”tietävän ihan tasan tarkkaan miten asia” on ”tai miten se menee”. Jos kyse on kyseisen alan ammattilaisesta: lääkäristä, lvi-asiantuntijasta, bussikuskista tai varhaiskasvattajasta, niin saatan hyväksyäkin väitteen, mutta jos kyse on toisesta poliitikosta, haluan kuulla perustelut.

Ehdokkaan kykyä tehdä tietoon perustuvia ja asiantuntijoita kuulevia päätöksiä voi arvioida hänen vaalilupaustensa ja -ohjelmansa kautta. Kohdistuvatko lupaukset ja tavoitteet asioihin, joista oikeasti päätetään aluevaltuustossa tai kunnanvaltuustossa? Onko vaalisanoma pelkästään syyllisten etsintää tai toisten virheiden osoittelua? Kohdistuuko etsintä ja osoittelu asioihin, joita on ylipäätänsä käsitelty tai käsitellään kunnallisella tai alueellisella tasolla? Tai onko koko kampanja vain menneiden saavusten luettelemista?

Myöntääkö ehdokas olleensa väärässä ja vaihtaako mielipidettään, jos faktat ovat hänelle vastiaisia? Monelle se on vaikeaa tai jopa ihan mahdotonta. Osa keksii vaihtoehtoisia faktoja tai syyllisiä sille miksi itse oli väärässä. Minä en pidä väärässä olemisesta, varsinkin jos olen ehtinyt jakaa väärää tietoa muille ihmisille. Tunnustan, jos näin pääsee käymään, ja kannan vastuuni sekä yritän hyvittää virheeni.

Paljon on puhuttu puolekurista ja useat kansalaisjärjestöt sekä muut aatteelliset yhdistykset ovat julkaisseet ohjelmat, joihin ehdokkaat voivat sitoutua. Ennen äänestyspäätöksen tekemistä on hyvä katsoa mihin ehdokas on sitoutunut periaatteellisella tasolla. Jos hänen sitoumuksissaan on jotakin mikä tuntuu ristiriitaiselta omien ajatusten kanssa, on ehkä syytä harkita uudestaan äänen antamista.

Ajattelin ensin itse julkistaa kaikki ne tärkeimmät ja oleellisimmat asiat Helsingin Vihreiden ohjelmasta, joista olen samaa mieltä tai, jotka voin hyväksyä. Ajattelin kirjoittaa jokaisesta kohdasta oman kirjoituksensa. Aloitin tätä, mutta kun pelkkiä ranskalaisia viivoja oli jo kertynyt toisen sivun verran, totesin että minun tahdillani kirjoittelisin niitä koko valtuustokauden loppuun. On helpointa sanoa, että Helsingin vihreiden vaaliohjelmassa ei ole mitään, mitä suoranaisesti vastustan tai josta olisin eri mieltä. Ohjelmassa on monta asiaa, joita olen valmis aktiivisesti ajamaan. Istuin myös siinä kokouksessa äänioikeutettuna, jossa ohjelma hyväksyttiin ja äänestin sen puolesta. Vaaliohjelman lisäksi olen allekirjoittanut kolme sitoumusta, joiden eteen haluan myös tehdä töitä, en ainoastaan hyväksy niideb tavoitteita. Nämä ovat:

• Suomen luonnonsuojeluliiton lähimetsäsitoomus
• Setan kunta- ja hyvinvointialuevaalien tavoitteet
• Naisjärjestöjen keskusliiton feministiset tavoitteet

Sitoumuksia, joihin olisin voinut vetää nimeni alle on lukemattomia – myös kirjaimellisesti, en ole lukenut kaikkia niitä. Minä en kuitenkaan usko siihen, että sitoutuminen kaikkeen mahdolliseen on tarkoituksenmukaista tai antaa kennellekään todellista tietoa äänestyspäätöksen tueksi – ainakaan positiivisessa mielessä. Mainitsin ja allekirjoitin nuo kolme mainitsemaani juuri siksi, että ne sisältävät asioita, joita olin jo päättänyt ajaa ja joiden kanssa oikeasti olen samaa mieltä.

Kolmas kategoria mihin kannatta tutustua ehdokasta valitessa on katsoa missä yhteisöissä hän on vaikutusvaltaisena jäsenenä ja mitkä hänen taloudelliset riippuvuutensa ovat. Minä olen Arabian-Käpylän-Viikin Vihreät ry:n ja Norkkokujan Sirkus ry:n puheenjohtaja, sekä Transfeminiinit ry:n hallituksen jäsen. Transfeminiit ry:n kautta istun myös Setan valtuustossa. Norkkokujan Sirkus ry on uusi tänä vuonna perustettu kulttuuriyhdistys, jolla ei vielä ole edes verkkosivuja.

Taloudellisesti olen riippuvainen kuukausipalkastani, jota saan Solitalta tittelillä Cloud Engineer.

Strategia

Jokaisella ehdokkaalla tulisi olla strategia – yleisluontoinen suunnitelma siitä miten hän aikoo asioitaan valtuustossa ajaa. Aika usein strategiaa ei kuitenkaan avata julkisesti, jolloin sitä ei voi käyttää äänestyspäätöksen tekemisessä. Kannattaa kuitenkin kysyä miten ehdokas aikoo asioita saada aikaiseksi.

Minä olen valmis tukemaan asioita ja hankkeita yli puoluerajojen, ehdottajasta riippumatta, jos ne ovat järkeviä. Haluan muodostaa itsestäni kuvan, ja toteuttaa itseäni, poliitikkona, joka on ratkaisu- ja asiakeskeinen sekä katsoo nykyisyyteen sekä tulevaisuuteen. Minua ei kiinnosta kuka virheen, joka pitäisi korjata, on tehnyt ja mitä se kaupungille maksoi. On paljon asioita, joita en ymmärrä, en osaa ja en tiedä. Kysyn, kuuntelen, arvioin ja ajan. Kun asia kohdistuu yksittäiseen kaupunginosaan, haluan tietää miten kaupunginosan asukkaiden ääntä on kuultu ja mitä mieltä he olivat. Kunkin kaupunginosan parhaita asiantuntijoita ovat he, jotka siellä asuvat. Jos mielipidettä tai näkymystä ei ole kysytty, niin sitten kysytään!

Haluan profiloitua ihmiseksi, joka kysyy, kuuntelee, arvioi ja ajaa. Etsin ajattelevia ihmisiä yli puoluerajojen ja valtuuston ulkopuolelta yhteisöistä. En aja enkä tee aloitetta, joka perustuu vain omaan ajatukseeni tai ideaani vaan, josta olen ensin kuullut vertaisaisarviot ja hankkinut tiedot.

Taktiikka

Taktiikkaa on aika vaikea avata rehellisesti eikä se yleensä ole kannattavaakaan. Jos joku ehdokas on siihen valmis, kannattaa kuunnella ja pohtia onko se toimivaa. Minulta aiheesta on turha kysyä, ympäripyöreä vastaukseni on, että mukaudun tilanteeseen ja sovellan aiemmin oppimaani.

Teot

Jos ehdokas ei ole ensimmäistä kertaa ehdolla ja hänellä on aiempia kausia takanaan, kannattaa kysyä itseltään kaksi kysymystä:

1. Muistatko yhtään asiaa, jonka ajamisessa hän oli mukana, jonka läpimenosta olit iloinen tai jolla oli positiivista merkitystä sinulle?
2. Montako sellaista asiaa muistat, joita hän oli ajamassa, joita et halunnut tapahtuvaksi tai jotka ovat osoittautuneet sinulle haitallisiksi?

Ihminen ei ole hänen puolueensa ja oikeiden puolueiden sisällä käydään keskustelua siitä miten asioita pitäisi ajaa sekä on erimielisyyttä. Jos negatiivinen tai positiivinen mielikuva tulee puolueesta – kannattaa ehkä vielä tarkistaa mitä ehdokas itse on asiasta mieltä. Joskus kun ihmisen ja puolueen välinen näkemysero on liian suuri ihminen eroaa puolueesta, eikä piiloudu puolekurin tai ”olosuhteiden pakon” taakse. Puolue, joka ei siedä lainkaan erimielisyyksiä, tai keskustelua, ei ole puolue vaan kultti tai uskonto.

Ensikertallaisessa on se hyvä puoli, että hän ei vielä ole ehtinyt tehdä mitään, mihin ehtisit olla pettynyt ja hän vielä jaksaa uskoa asioihin sekä ajaa niitä, ei vain äänestää vastaan tai haukkua muita puolueen yleisen linjan mukaisesti. Ja se huono puoli, että et oikeasti tiedä mihin hän kykenee tai ryhtyy.

Jos etsit turvallista pehmeää vihreää leimasinta, joka haluaa tehdä asiat juuri niin kuin ennenkin, niin minä en ole sinun ehdokkaasi, jatka etsimistä.