Sukupuoli on ihmisen luoma käsite, jota käytetään pääsääntöisesti luokittelemaan elollisia olentoja. Sukupuoliluokkien lukumäärä riippuu kulloisestakin käyttötarkoituksesta.

Juridinen sukupuoli

Yksi yhteiskunnallisesti merkittävä luokittelu on juridinen sukupuoli, Suomessa niitä on kaksi: mies ja nainen, ja nyt Trumpin määräyksellä Yhdysvalloissa myös. Ero Suomen ja Yhdysvaltojen välillä on tapa mihin tätä juridista sukupuolta käytetään. Suomessa perustuslain toisen luvun kuudes momentti sanoo:

”Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.”

Yhdysvalloissa tilanne on toinen, siellä sukupuolta käytetään nyt laillisena lyömäaseena sukupuolivähemmistöjä kohtaan ja sulkemaan muut luokittelut ihmisolentojen osalta pois.

Tilastollinen sukupuoli, luonto ja lääketiede

Suomessa toinen hyvin tyypillinen sukupuoliluokittelu on tilastollinen, jossa yleisesti löytyvät luokat: mies, nainen, muu ja en halua sanoa. Tilastollista luokittelua käytetään Suomessa ohjaamaan jo mainitun perustuslain toisen luvun, nimeltään Yhdenvertaisuus, toteutumista erilaisissa yhteiskunnallisissa toiminnoissa.

Luonnossa sukupuoliluokittelu on varsin haasteellista, sienillä on tuhansia sukupuolia ja esimerkiksi jotkut kalalajit vaihtavat sukupuoltaan lennossa tarpeen mukaan.

Ihmisenkään sukupuolen määrittäminen oikeaan laariin ei ole mitenkään yksikäsitteistä edes elektronimikroskoopilla tutkittaessa, saati edes laarien lukumäärän päättäminen. Erilaisista mutaatioista johtuen ihmisellä voi olla erilainen määrä erilaisia kromosomeja ja erilaisia kombinaatioita suku- ja sisäelimiä.

Aivokuvantamisella on tehty tutkimusta mies- ja naisaivoista ja todettu, että on olemassa naisia, jotka identifioivat itsensä raamatullisessa mielessä myös naisiksi, mutta omaavat miesmäiset aivot ja päinvastoin. Edes aivokuvantaminen ei tuo selvyyttä asiaan, tästä on siis lukuisia muitakin tutkimuksia.

Varmin tapa selvittää ihmisen sukupuoli on kysyä ihmiseltä itseltään.

Politisoitu sukupuoli

Merkkitävin sukupuoliluokittelu on siis Suomessa kahden tai useamman ihmisen välinen luokittelu, joka perustuu havaintoihin ja mielipiteisiin. Jos kutsut minua mieheksi, lehmäksi, suvakkihuoraksi, persuksi tai taisteluhelikopteriksi on todennäköisempää, että et pääse katsomaan mitä hameeni alta löytyy, kuin jos kutsut minua naiseksesi, rakkaaksesi, kauniiksi ja ihanaksi. On myös hyvin todennäköistä, että minä vastavuoroisesti luokittelen sinut kategoriaan tomppeli.

Tomppelit ovat ihmisiä, jotka tarvitsevat aina jonkun, jota lyödä tai loukata, tavalla taikka toisella, kokeakseen olevansa itseään fiksumpia ja saadakseen validaatiota sille, että vaikka elämä on lusikalla antanut, niin kun lyö teräslapiolla matkan päästä, niin saa edes vähän henkistä tasoitusta ja on ainakin toipumisajan lyötyä päätä pidempi.

Sukupuolen ”kirjolla” on vähän liioitellen noin 2% Suomen väestöstä, ravistin luvun hihoistani ja kaivoin liiveistäni, koska luotettavaa tilastollista tutkimusta ei ole tietääkseni suoritettu. Hurjin arvio, jonka olen nähnyt on Yhdysvalloista, jossa 5% väestöstä ei koe olevansa mies tai nainen. Suomessa on myös esitetty arvio, että kirurgisiin sukupuolen korjaushoitoihin hakeutuu yksi promille väestöstä. Ja jos katsellaan sitä juridista sukupuolta tilastojen valossa, niin sukupuolensa oli 3.4.2024 mennessä vahvistanut 2198 henkilöä , Suomen väkiluku oli 2024 vähän päälle 5,6 miljoonaa, joten vahvistaneita oli 0,4 promillea väestöstä. Voidaan siis sanoa, että 2% ei ainakaan ole liian pieni määrä ihmisiä Suomessa.

Määrän vähäisyyden takia on aika turvallista valita vihollinen, jota ei välttämättä koskaan kohtaa kasvokkain ja jos kohtaakin, niin tunnistaminen on vaikeaa, koska vain murto-osa näistä ihmisistä mainostaa taustaansa julkisesti. Suurin osa yrittää elää siinä sukupuolessa, jonka kokee omakseen julistamatta. Kun ei ole koskaan kohdannut elävää olentoa, on helppo ensin maalata tuntematon klovniksi, poikkeavaksi tai mielenvikaiseksi, sitten piruksi ja lopulta esittää pelko siitä, että jos tämä sallitaan, niin vähemmistö kohta jyrää kaikki, eikä kukaan saa enää olla normaali! Kun tätä mantraa vähän aikaa jauhaa, siihen lopulta uskoo itsekin vahvalla tunteenpalolla ja äkkiä kaikki mikä maailmassa on väärin on näiden ”epäsikiöiden” syy. Tähän toki tarvitaan todellinen oman elämänsä tomppeli.

Henkilökohtaisen vertaisryhmäkokemuksen perusteella voin sanoa, että lähes kaikki sukupuolen kirjolla olevat kohtaamani ihmiset ovat enemmistölle täysin harmittomia, arkoja, pelokkaita, epätoivoisia ja ahdistuneita. Toki osa meistä äänekkäimmistä -kuten minä, ovat varsin kiusallisia niille, jotka yrittävät nostaa itseään lyömällä alaspäin.

Suurin osa politiitisesta kampanjoinnista perustuu viholliskuvien maalaamiseen ja syyllisten osoitteluun, ei siihen että oikeasti tarjottaisiin ratkaisuja tai ainakaan merkityksellisiä sellaisia. Pelottavinta on se, että aika moni todella uskoo siihen sontaan mitä suolletaan mukaan lukien suoltaja itse. Jos äly ja tiedot eivät riitä mollaamaan poliittisia kilpailijoitaan näiden virheistä tai oikeasti merkittävistä huonoista ideoista, niin vähemmistöjen kimppuun käyminen on helppo sekä turvallinen ratkaisu. Parasta on valita vielä vähemmistö, jolla ei ole äänioikeutta.

Otetaanpa esimerkiksi vaikka Wille Rydman, joka pormestarikampanjansa osana nostaa paperittomien terveydenhoidon merkittäväksi ongelmaksi. Helsingissä oli viimeisen silmäilemäni tutkimuksen mukaan 1 000 paperitonta joka on noin 0,0014 prosenttia, eli 1 promille Helsingin väestöstä. Lisäksi elämää ja terveyttä uhkaavissa tilanteissa palvelua on tarjottava muutenkin – oli sitten papereita tai ei – ja laskennallisiin kustannuksiin on otettu tästäkin aiheutuvat kustannukset mukaan.

<sarkasmia>Onneksi maan hallitus on myös puuttunut tähän, sillä paperittomia arvioitiin Suomessa olevan 3 000-6 000 kappaletta, joten leikkurille oli/on töitä! Kuten luvuista voi todeta, tämä on todella merkittävä ongelma paitsi Suomen, myös varsinkin Helsingin mittakaavassa! Onneksi joku uskaltaa noudattaa vanhaa kansanviisautta: ”Lyö lyötyä, siitä on eniten hyötyä.” Perinteet kunniaan!</sarkasmia>

Populismi ei perustu tietoon, tutkimukseen tai rationaaliseen ajatteluun. Se perustuu turvallisten syyllisten etsimiseen, maalaamiseen epänormaaleiksi tai epätoivotuiksi, dehumanisoimiseen, sortamiseen ja koko populaation kohdalla marginaalisten ongelmien paisuttamiseen. Tuloksena saadaan vahva vihareaktio ja mahdollinen aiemmin tunnettu empatia vähemmistön hätään, kärsimyksiin tai tilanteeseen kadotetaan. Tällä luodaan maailmaa missä enemmistö sortaa vähemmistöä, vahvempi heikompaa sekä sortaja tuntee itsensä kaupan päälle viisaaksi, älykkääksi ja voittajaksi!

Mushroom photo by Melissa LeGette on Unsplash